Olen tänä kesänä innostunut
puutarhanhoidosta. Ikä kai tekee tehtävänsä tässäkin asiassa.
Aloitin tutustumisella. Talomme
aikaisemmat asukkaat olivat rakentaneet puutarhan, ja tunsin kasveista vain
pienen murto-osan nimeltä. Hankin asiantuntijan kiertämään kanssani kaikki
puut, puskat ja perennat läpi. Hoito-ohjeitakin on nyt helpompi googletella
oikeiden nimien avulla.
Nyt olen kitkenyt rikkaruohoja,
kantannut nurmikkoa ja jopa perustanut uusia kukkapenkkejä. Puutarhani on
oltava monimuotoinen. Ruusupenkkiin halusin monia eri ruusulajikkeita. Erilaisia,
mutta kuitenkin sellaisia, jotka sopivat yhteen. Yhden ostin täysin
kokeilumielessä, vaikka se on kuulemma huono talvehtimaan. Puutarhassani olen
pyrkinyt ottamaan huomioon sen, että kukat kukkivat eri aikaan kesästä. Näin
kukkaloistoa on jatkuvasti ihasteltavana.
Olen oppinut myös sen, että eri
kasvit pitävät erilaisesta ympäristöstä – tajusin jopa siirtää joitakin kasveja
varjosta valoon ja ymmärsin, että alppiruusulle tarvitaan omanlaistaan multaa! Pensasmustikka
pitää muistaa suojata jyrsijöiltä ja ruusuille tehdä talvisuojaus.
Kaiken tämän tavoitteena ovat
kaunis puutarha ja pienet onnistumisen kokemukset (sekä paljon touhua vuoden
ympäri, kun ei tässä oikein muutakaan tekemistä ole).
Erilaisuus on kaunista. Kun kaikilla yksilöillä on oma oikea
paikkansa, lopputulos on toimiva kokonaisuus. Johtajalla – ja puutarhurilla –
on tässä merkittävä valta ja vastuu.
Olen lukenut viime päivinä koukuttavaa Kari Helinin kirjaa,
Ihmisten erilaisuus (vuodelta 2001, mutta erittäin kurantti edelleen). Helin
listaa kirjassaan erilaisuuden haasteiksi ymmärtämisen, hyväksymisen ja
hyödyntämisen. Erilaisuuden johtamisessa kehittymistä voi hahmottaa näiden
samojen askelten kautta.
1. Ymmärrä erilaisuutta (tunne kasvisi ja se, mitä ne vaativat
loistaakseen)
Erilaisuuden
ymmärtäminen tarkoittaa työyhteisön erilaisten persoonallisuuksien
tunnistamista – myös omasi. Joskus riittävää voi olla se, että esimies tutustuu
tiiminsä työntekijöihin, heidän tapoihinsa tehdä työtä ja esimerkiksi heidän motivaatiotekijöihinsä
(tästä enemmän edellisessä blogikirjoituksessani). Apua voi kuitenkin saada
erilaisuusmallien käyttämisestä. Ihmisten lokeroiminen erilaisiin tyyppeihin ei
ole itsetarkoitus, mutta se auttaa jäsentämään asiaa. Itse olen erityisen
viehättynyt Jungin tutkimuksiin perustuvasta ja Myers & Briggs’n
jatkojalostamasta MBTI-mallista. Lisää MBTI-mallista voit lukea esimerkiksi
osoitteesta http://www.myersbriggs.org/my-mbti-personality-type/mbti-basics/
2. Hyväksy erilaisuus (hyväksy se, että alppiruusu ei kukoista auringossa ja pioni ei kuki
varjossa, vaikka tekisit mitä)
Erilaisuuden hyväksymisessä on kyse arvo-, asenne- ja
tunneasioista. Joudumme hyväksymään sen, että omat näkemyksemme esimerkiksi
siitä miten työtä tulee tehdä, eivät olekaan absoluuttisia totuuksia. Kaikki ei
olekaan mustavalkoista. Hyväksymisprosessi voi edetä esimerkiksi siten, että
päätämme siirtyä omasta mielestämme hankalan työntekijän ”leimaamisesta” (työntekijä
ei ymmärrä yhtään mitään… hän on täysin avuton...) ja jopa sen hyväksymisestä
että ”persoonamme eivät vain sovi yhteen” siihen, että mietimme aidosti, miten
yhteistyö voidaan saada toimimaan.
Yleensä tässä vaiheessa joudumme huomaamaan, että hankaliksi
leimaamme työntekijät eivät olekaan absoluuttisesti hankalia. Kyse onkin
useimmiten siitä, että henkilö on ”hankala” omasta persoonallisuustyypistämme katsoen.
Kun ymmärrämme, miksi toinen käyttäytyy mielestämme ihmeellisesti, on
yhteistyön rakentaminen täysin mahdollista.
Ensimmäinen askel – erilaisuuden ymmärtäminen – antaa
työkaluja tässäkin vaiheessa etenemiseen. Mikäli ymmärrämme kyseisen
persoonallisuustyypin motivaatiotekijöitä, päätöksenteko- ja tiedonkeruutapoja
sekä energisointikeinoja, meidän on helpompi hyväksyä työntekijä ihan
”täysipäisenä” ja pääsemme helpommin eteenpäin myös ristiriitatilanteissa.
Erilaisten persoonallisuuksien hyödyntäminen on haastavin
vaihe. Nyt vaaditaan tekoja.
Yksinkertaistettuna kyse on siitä, että kukin persoona saa
työskennellä tehtävissä, jotka hänelle sopivat parhaiten: joissa hän saa
loistaa. Työntekijä saa työskennellä ympäristössä, joka energisoi häntä
(esimerkiksi tiimissä tai yksin) ja tavalla, joka istuu hänen persoonaansa
parhaiten.
Näkemys on hyvin työntekijälähtöinen, mutta tavoitteena on loppujen
lopuksi yrityksen tuottavuuden lisääminen pitkällä aikatähtäimellä. Käytäntö on
kuitenkin osoittanut, että harvemmin mainitunlaista henkilöstön
uudelleensijoittelua voidaan toteuttaa täysimittaisesti. Organisaation
päätehtävä kun ei ole luoda uusia tehtäviä sen mukaan, millaisia henkilöitä
palkkalistoilla sattuu olemaan.
Merkittävin haaste kohdataankin jo rekrytointitilanteessa.
Miten onnistumme rekrytoinnissa ja olemmeko ottaneet jo siinä vaiheessa
huomioon yrityksen pitkäntähtäimen suunnitelmat ja tarpeet suhteessa
rekrytoitavan henkilön persoonallisuuteen.
Hyödyntäminen on näistäkin haasteista huolimatta
erilaisuuden johtamisen avainsana. Tiimeissä on usein mahdollista tehdä
uudenlaista työnjakoa, ja ehkä joskus on myös mahdollista tehdä sisäisiä
siirtoja kokonaan tehtävästä toiseen. Työympäristöön tai esimerkiksi työnteon
aikoihin on usein mahdollista tehdä muutoksia ja joustoja. Palaverikäytäntöjä
on suhteellisen helppo muokata eri tyypeille sopiviksi, samoin kuin ideointi-
ja innovointimenetelmiä.
Eli tiivistetysti: tutustu omaan ja alaistesi persoonallisuustyyppeihin
(mahdollisesti jonkin jäsentämismallin avulla), tee töitä erilaisuuden
hyväksymiseksi ja mieti konkreettisia toimia yksi alainen kerrallaan. Hyödynnä
sisäistämääsi käytännön tilanteissa ja varsinkin eri ryhmien rakentamisessa.
Nauti puutarhastasi!
p.s. Jos tiedät onko
muurahaisista haittaa ruusupenkissä ja miten niitä olisi paras torjua, niin
please, let me know.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti