Alaistaidot ovat asennetta

Haluatko kehittää työntekijöidesi alaistaitoja? Järjestä koulutus. Kutsu koko porukka koolle, ja alaistaitoguru kouluttaa alaisesi parissa tunnissa parilla tonnilla. Näin se yleensä menee. Monenlaista konsulttia ja koulutusohjelmaa on tarjolla näilläkin markkinoilla.

Väitän kuitenkin, että työntekijöille ei voi opettaa alaistaitoja. Ei esimies, ylin johto, HR-osasto eikä edes alan huippukonsultti. Alaistaitoihin liitettyjen taitojen lista on tolkuttoman pitkä, mutta loppujen lopuksi kyse on vain oikeasta asenteesta ja vastuun kantamisesta. Niitä on vaikea opettaa. Kehittyminen lähtee meistä jokaisesta itsestämme.

Oletko muuten ajatellut, että alaistaidot koskevat kaikkia organisaatiotasoja? Yleensä esimieskin on jonkun alainen, ja ylin johtokin raportoi esimerkiksi hallitukselle. Meillä kaikilla on siis opeteltavaa.

Vastuuta on kannettava oman työn ja vuorovaikutuksen lisäksi myös omasta itsestä ja omasta urasta. Siitä, että haluaa kehittyä ammattilaisena ja ettei ulkoista ongelmia muille, vaan kysyy välillä itseltään, mitä minä voin tehdä asioiden eteenpäin viemiseksi. Vastuu omasta urasta voi olla myös sitä, että jos esimerkiksi toteaa, että omat arvot eivät ole linjassa työyhteisön arvojen kanssa tai omat vaikutusmahdollisuudet ovat mitättömät, voi olla aika nostaa kytkintä. Sekin on ihan okei. Tärkeintä on, että ei ajaudu valittamisen kierteeseen, vaan tekee sen, mitä tehtävissä on.

Palaan vielä koulutusasiaan. Ehkä alaistaitokonsulteilla kuitenkin on paikkansa. Organisaation työyhteisötaitojen kehittäminen on usein järkevää polkaista käyntiin ajatuksia herättelevällä tilaisuudella, jossa työntekijät johdatetaan alaistaitojen äärelle – mitä ne tarkoittavat ja mitä meiltä odotetaan. Sen jälkeen pallo on jokaisella työntekijällä itsellään. Joku todennäköisesti puskee pallon takaisin johdolle ja joku syöttää työkaverille, mutta toivottavasti mahdollisimman moni treenaa tekniikkaa hetken ihan itsekseen.  

Tyypillisesti alaistaitoihin herätään sitten, kun vahinko on jo tapahtunut. Alaistaitojen kehittämistä voisi verrata joiltain osin parisuhteen hoitoon. Tiedämme, että suhdetta on hoidettava, ettemme heräisi tilanteeseen vasta sitten, kun toinen jo pakkaa tavaroitaan. Sama homma alaistaitojen kanssa. Työyhteisötaitoja olisi syytä kehittää jatkuvasti, jolloin myös kriiseistä selvitään helpommin kuivin jaloin.

Työilmapiiri ja työyhteisötaidot korreloivat vahvasti keskenään. Itse olen saanut kunnian työskennellä organisaatiossa, joka valittiin jokunen vuosi sitten (jostain kumman syystä pian lähtöni jälkeen…) yhdeksi Suomen parhaista työpaikoista. Enkä ihmettele. Organisaatiossa kaikki ottivat osaa kehittämiseen eikä siihen tarvinnut määrätä ketään. Ideoita syntyi ja niitä toteutettiin. Johto luotti alaisiinsa ja antoi vapautta ja tukensa työhön. Jokainen tuntui tietävän oman paikkansa ja roolinsa organisaatiossa, ja jokainen oli yhtä arvokas. Kaikille oli itsestään selvää, että työilmapiiriä rakennetaan yhdessä.

Joskus asenne ja vastuu ovat pieniä asioita, jotka saavat suuria aikaan. Olin puhumassa tilaisuudessa, johon osallistui seurakuntien työntekijöitä. Keskustelimme siitä, miten toimintaa sopeutetaan taloushaasteiden keskellä seurakunnissa ja mitä se meiltä vaatii. Yksi osallistujista kertoi, että heidän pieni seurakuntansa on tosi pahassa jamassa. Edellisenä vuonna oli päätetty, että edes joulujuhlaa ei enää järjestetä. Tuolloin työntekijät päättivät järjestää juhlan itse: Jotkut järjestivät ohjelmaa, jotkut leipoivat ja valmistivat ruokaa, joku huolehti musiikista ja tiloista. Kaikki ideoivat ja ottivat vastuuta. Tuo keskustelutilaisuus loppui tämän osallistujan kommenttiin: se oli paras joulujuhla, mikä meillä on ikinä ollut!  

P.s. Oletko joskus kuullut, että joku työntekijä olisi toivonut voivansa osallistua alaistaitoja koskevaan koulutukseen? Entä oletko joskus kuullut, että joku esimies olisi halunnut osallistua johtamiskoulutukseen?