Aloitin viime kuussa työt uudessa
tehtävässä uudella työnantajalla. Työ vei heti mennessään. Omat oppini työn ja
perheen yhteensovittamisesta, työhyvinvoinnista ja oman työn organisoinnista olivat
jo ensimmäisen viikon jälkeen tiessään. Olen antanut itselleni anteeksi siihen
nojaten, että asioihin perehtyminen vie nyt ison osan ajastani. Pitkällä
tähtäimellä asian on muututtava, vaikka kahdeksasta neljään työpäivää tuskin
tulen koskaan tekemään.
Tällaisen ”suurperheen” äidille
on luontaisinta jatkaa työpäivää sen jälkeen, kun pienimmät ovat yöunilla tai
aloittaa päivää ennen muun perheen heräämistä. Olen siis viimeisen kuukauden
vastaillut sähköposteihini kummallisiin aikoihin. Työkavereille olen koittanut samaan
aikaan tähdentää, että vaikka lähettelen heille viestejä viikonloppuna tai
iltamyöhään, ei se tarkoita sitä, että odottaisin heidän vastaavan niihin
välittömästi. Olen rehellisesti sanoen hieman häpeissäni siitä, että annan
huonoa esimerkkiä työyhteisölle siitä, milloin töitä tehdään.
Uskon, että tällaisissa asioissa johdolla
on iso merkitys siinä, millaiseksi yrityksen työnteon kulttuuri muodostuu. Itse
en halua, että omassa organisaatiossani ihmiset tekevät työtä vuorokauden
ympäri. Iloitsen sitoutuneista ja innostuneista työntekijöistä, joita talo on
pullollaan. Haluan, että he pysyvätkin sellaisina. Se vaatii unta, lepoa,
virkistäytymistä ja muutakin elämää. Minun on siis parannettava tapani.
Työhöntulotarkastuksessa
työterveyshoitaja ohjasi minut juttelemaan ravitsemusterapeutin kanssa. (Voin
muuten suositella! Miten iso merkitys oikealla ravinnolla ja säännöllisellä
ruokailulla onkaan jaksamiseen ja työhyvinvointiin. Ravitsemusterapeutteja
tulisi hyödyntää paljon enemmän myös työterveyshuollossa!) Ravitsemusterapeutti
kysäisi minulta, mitä olen päivän aikana syönyt. Kerroin, että aamulla meni
voileipä kahvin kanssa ja iltapäivällä söin palan täytekakkua. Kerroin miten
ruoka meinaa vain unohtua tai sitten se tulee syötyä koneen ääressä. Pysäyttävä
oli asiantuntijan kommentti. Hän ei kertonut minulle, miten minun olisi pitänyt
syödä lounas lautasmallin mukaan ja juoda vihersmoothie aamupalaksi. Hän vain
kommentoi, että ”ootko yhtään miettinyt, miten on tuon esimerkin laita?”
Viime aikoina olen siis petrannut
jo vähän.
