Introverttien puolustuspuheenvuoro

Koska minua suututtaa ja haluan päästellä vähän höyryjä pihalle, ajattelin poiketa välillä johtamishaaste-blogisarjastani sivupoluille. Puolustamaan meitä introvertteja ja hakemaan meille edes hiukkasen enemmän oikeutta olla sellaisia kuin olemme.

Tiedätkö mikä on tyypillisin kommentti, jonka introverttipomo kuulee, jos hän kertoo jollekin olevansa introvertti? Se on jokin näistä: a) En olisi sinusta ikinä uskonut, vaikutat kyllä ihan ekstrovertiltä, b) Sinäkö, no et kyllä varmasti ole tai c) No, ei kai siinä mitään.

Entä osaatko kuvitella, jos ekstroverttipomo kertoisi jollekin olevansa ekstrovertti, että hänelle sanottaisiin: a) En olisi kyllä ikinä uskonut, vaikutat kyllä ihan introvertilta, b) Sinäkö, no et kyllä varmasti ole tai c) No, ei kai siinä mitään. --- Itse en kyllä todellakaan osaa kuvitella. Eihän kenellekään sanota mitään noin töykeää. Paitsi meille introverteille. Ja meidän mielestämme se on vieläpä ihan ok.

Asenteet introversiota kohtaan ovat onneksi muuttuneet – kiitos erityisesti Susan Cainin ja Linus Jonkmanin, jotka ovat tutustuttaneet meidät selkokielellä introverttien maailmaan. Siitä huolimatta työtä on vielä aika tavalla. Valitettavan usein introvertti kokee, että jopa lähipiiri (jos se sattuu koostumaan vahvoista ekstroverteistä) pyrkii korjaamaan häntä. Se tehdään toki hyvässä tarkoituksessa, mutta se on siitä huolimatta väärin. Introversiossa kun ei ole mitään vikaa, ainakaan omasta mielestämme.

Olen lukenut Jennifer Kahnweilerin kirjaa The Introverted Leader. Kirja on selkeä ja mielenkiintoinen: siinä kerrotaan, miten introvertti voi tietyn prosessin ja jatkuvan harjoittelun kautta oppia toimimaan kuten johtajalta odotetaan. Toisin sanoen kirjassa kerrotaan, miten harjoittelun kautta introvertistakin saadaan ekstrovertti. Ei liene ihme, että kirjan kirjoittaja kertoo itse olevansa ekstrovertti. Tietenkin meidän kaikkien – olimme sitten persoonaltamme millaisia hyvänsä – on siirryttävä mukavuusalueeltamme tämän tästä. Ilman sitä emme kehity emmekä opi mitään uutta. Emmekä varsinkaan luo mitään uutta. Tuskin kukaan kuitenkaan haluaa työskennellä ja elää 24/7 epämukavuusalueellaan. Se ei vain ole mahdollista, ilman että lopputuloksena on loppuun palaminen. (Laitapa vahva ekstrovertti neljän seinän sisälle tekemään syvällistä ja yksityiskohtaista tutkimusta viikoksi!)

Mutta ei kukaan puhu ekstroverteistä johtajista – heille ei anneta vinkkejä miten muuttua introvertiksi. Koska se ei ole suotavaa tai sopivaa, eikä siitä ole mitään hyötyä. (Vai voisiko olla? Miten kuunnella paremmin, miten analysoida käsillä olevaa ongelmaa syvällisemmin ennen päätöksentekoa…)

Kirjoitan itsekin introverteista johtajista. Oma lähtökohtani – tietenkin introverttina johtajana – on kuitenkin kaivaa introverteista ne meidän hyvät puolemme esiin ja pyrkiä valjastamaan vahvuuksiamme organisaation käyttöön. Ekstroversiota ihailevalle nyky-yhteiskunnalle ja länsimaiselle bisneskulttuurille me emme voi kovin nopeasti yhtään mitään. Meidän on sopeuduttava, ja siihen itsekin haluan löytää keinoja. Sitä ei voi kuitenkaan tehdä sillä tavoin, että unohtaa itsensä ja oman persoonansa ja yrittää olla joku muu. Haluankin antaa vinkkejä siihen, millä keinoilla sopeutumista voi jaksaa (tiettyyn rajaan asti). Kaikkea ei tarvitse tehdä tyypillisellä ekstrovertti-tavalla. Kyse on tietenkin myös ammatinvalinta-asioista.

Tämä oli introverttien puolustuspuheenvuoro. Jos olet itse introvertti, muista, että olet paras versio itsestäsi! Ja jos olet introvertin puoliso, työtoveri tai ystävä, muista että läheisesi on parhaimmillaan silloin, kun annat hänen olla oma itsensä ja arvostat häntä sellaisenaan.

Introverttipomon johtamishaasteet 2/5: Verkostot ja imagon luominen

Työelämä pyörii suhteilla. Sanotaan, että johtajan - ja sitä kautta hänen edustamansa organisaation – menestyminen on suoraan riippuvainen siitä, mitä johtaja tietää ja keitä hän tuntee. Aika suppea näkökulma, joka sisältää myös totuuden siemenen. Kun tunnet oikeat ihmiset ja osaat hyödyntää verkostoasi, on maailma sinulle ja bisneksillesi avoin. Sarasvuo kirjoitti kymmenisen vuotta sitten huomiotaloudesta. Sen lähtökohtana oli huomio moraalia unohtamatta. Sarasvuon kirjassa huomiosta ei puhuta itseisarvona, vaan välineenä saavuttaa jotakin moraalisesti hyväksyttävää tai tärkeää. Oli miten oli, joka tapauksessa puhutaan huomiosta ja sen saavuttamisesta, ja se on meille introverteille vähän hankalaa. Sarasvuo totesi kirjassaan muun muassa näin: Se jolla on huomio, sillä on mahdollisuus saada valtaa, mikäli osaa käyttää sitä yhteisön hyväksymällä tavalla. … Johtuen kulttuurillisesta ja kollektiivisesta luonteestaan huomiotalous on myös selvästi henkilökohtainen, yksilöiden mielenterveyden perustaa koetteleva ilmiö.

Introvertit eivät mielellään kalastele huomiota. Keskipisteenä oleminen ei tunnu luontevalta. Mutta jos introvertti mielii pomon paikalle, on tuokin rooli välillä otettava.

Huomiotalouden idea elää yhä

Ehdin jo jonkin aikaa tuudittautua ajatukseen, että huomiotalous on mennyttä elämää. Että nyt puhutaan muista asioista ja pehmeämmistä arvoista. Että se oman itsensä jatkuva esilletuominen on ihan out-of-style. Markkinatalous kuitenkin toimii kuten ennenkin: kukaan ei osta sinulta mitään, ellet sitä myy, ja kukaan ei ota sinua töihin, ellei kukaan ole kuullut sinusta. Edelleen on erottauduttava.

Jari Saarenpää on juuri blogannut tätä aihetta sivuten. Hän korostaa myynnin ja työnhaun samankaltaisia vaatimuksia parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Erottuminen ja vuorovaikutus ovat se juttu vieläkin – tai varsinkin nyt.

Vaikka huomiotalous on terminä jo vähän vanha, on idea edelleen voimissaan. Nyt henkilökohtaisella tasolla puhutaan kuitenkin trendikkäästi henkilöbrändäyksestä. Kyse on siitä, miten luot itsestäsi erottuvan, asiantuntevan, muistettavan ja luotettavan kuvan henkilönä ja ammattilaisena. Tavoitteena on esimerkiksi myynnin tai vaikka verkoston laajentaminen. Henkilöbrändäys sosiaalisessa mediassa on luonut uusia houkuttelevia mahdollisuuksia myös introverteille. Osaamista, asiantuntemusta ja omia ajatuksia on helpompi tuoda julki kirjallisesti ja harkiten.

Introvertti johtaja - täydennä verkostoasi

Vaikka introvertit ovatkin sisäänpäinsuuntautuneita, työskentelevät mielellään yksin(kin) ja jatkuva sosiaalisuuden vaade uuvuttaa, tietää jokainen introvertti pomo, että yksin ei pärjää. Sekä organisaation että johtajan menestykseen vaaditaan toimivaa ja monipuolista sisäistä ja ulkoista verkostoa. Kyllä introverttipomo aidosti myös haluaa ihmisiä lähelleen, mutta vähän kerrallaan. Mutta miten introvertti luo verkostojaan, kun huomion kohdistaminen omaan itseensä ja tekemiseensä tuntuu tyrkyttämiseltä ja itsensä kehuminen hankalalta?

Koska verkoston luominen ja suhteiden ylläpitäminen ei ole aina introverteille luontevaa ja automaattista, suosittelen introverttipomoa pohtimaan seuraavia asioita:

-         Millainen verkostosi on tällä hetkellä. Keitä siihen kuuluu ja onko se riittävän monipuolinen.

-         Mikäli löydät aukkopaikkoja (takuulla löydät), mieti keillä voisit verkostoasi laajentaa.

-         Mikäli tutustuminen ja ajatustenvaihto tuntuvat hankalilta yhteisissä tilaisuuksissa ja kokkareilla (todennäköisesti tuntuvat), kutsu potentiaalisia yhteistyökumppaneita kahdenkeskiseen tapaamiseen. Ja sitten, ota käyttöön vuorovaikutustaitosi. (Introverteille vinkiksi: ajattele, että tehtävänäsi ei ole myydä, vaan luoda luottamuksellista suhdetta eli yksinkertaisesti tutustua ja vaihtaa ajatuksia. Todennäköisesti kuitenkin tulet introvertin valloittavalla olemuksella ohessa myymään itsesi potentiaaliselle kumppanille puolivahingossa. Mutta: älä ajattele asiaa myyntinä, jolloin et tule tyrimään niin helposti.)

Muistutan viime bloggauksestani, jossa käsittelin introverttien kommunikointitapoja. Introvertin on yleensä helppo luoda luottamuksellisia suhteita kyselemällä ja kuuntelemalla. (Tällä tavoin saat pelin auki: Toinen osapuoli saa kertoa itsestään, ja ainakin jos hän on ekstrovertti, on hän nyt kovin mielissään ja sinä olet kerännyt pojot.) Tällaisen aloitustapaamisen jälkeen yhteistyön viritteleminen ja puhelimeen tarttuminen on introvertille huomattavasti helpompaa.

Myönnän, että verkoston luominen on meille introverteille hitaampaa kuin ekstroverteille, mutta jos työtä tekee systemaattisesti, verkostosta on mahdollista luoda fiksu ja hyödyllinen. Introverttien vähäiset, mutta syvälliset ja merkitykselliset ystävyyssuhteet ovat varmasti rinnastettavissa myös introverttien verkostoihin.

Saarenpää kirjoittaa edelleen blogissaan, että myynnissä ja työnhaussa vuorovaikutuksen tavoitteena on luottamuksen ja arvostuksen synnyttäminen. Tämä on sitä, mitä introvertti haluaa kuulla! Huomion saamista ei itse huomion tai itsemme vuoksi, vaan siksi, mitä edustamme ja mitä asiaa pidämme tärkeänä.

Introverttipomon johtamishaasteet 1/5: Kommunikointi

Introvertteja kuvataan valitettavan usein ihmisiksi, joiden sosiaaliset taidot ovat huonot. Ekstrovertteihin verrattuna me introvertit harkitsemme pidempään, ennen kuin puhumme, mutta se tuskin tekee meistä sosiaalisesti rajoittuneita. Meille merkitsee paljon se, mitä puhumme, kenelle puhumme, milloin puhumme ja varsinkin miksi puhumme. Voit siis luottaa siihen, että se mitä suustamme päästämme, on yleensä tarkoin harkittua (pois lukien äärimmäisen stressaavat tilanteet, jolloin saatamme käyttäytyä kuin sekopäät!).

Siinä missä ekstrovertit ajattelevat yleensä ääneen ja tuovat julki keskeneräisiäkin ajatuksiaan, me introvertit haluamme hioa ajatuksemme loppuun saakka omassa päässämme, ennen kuin kajautamme ne ilmoille. Yleensä siinä vaiheessa on kuitenkin jo myöhäistä: ekstrovertit ovat ehtineet tuossa ajassa jo vaihtaa pariinkin otteeseen puheenaihetta, tai palaveri päättyy. Introvertit leimataan tästä syystä usein hitaiksi ajattelijoiksi. Me olemme kuitenkin päinvastoin erityisen hyviä juuri ajattelussa, mutta meistä on mukavampaa puhua vasta sitten, kun ajatuksemme ovat hioutuneet mielessämme tarpeeksi.

Palaverien ja kokousten johtaminen ei yleensä tuota introverteille pään vaivaa. Johtamiseen annettu mandaatti antaa introvertille tilan viedä kokousta eteenpäin, ja toisaalta vetäjänä hänellä on ollut mahdollisuus valmistautua kokoukseen erityisen hyvin. Ajatukset ovat ehtineet kehittyä ennen kokousta. Introvertti myös yleensä ymmärtää sekä ekstroverttien että introverttien ajattelu-, kommunikointi- ja ideointitapoja, ja pystyy näin ottamaan perinteisten ideointimallien ja kokousrakenteiden rinnalle myös introvertteja osallistavia menetelmiä. (Saadaksesi introverteista kokouksessa eniten irti, muista ainakin nämä kaksi asiaa: a) lähetä osallistujille esityslista, joka sisältää myös asiaesittelyt, hyvissä ajoin etukäteen, jotta kaikilla on mahdollisuus tehdä ajatustyötä ennen kokousta. b) Isoissa asioissa tai asioissa, joissa päätöksenteko tai ideointi tuntuu olevan hankalaa, anna osallistujille mahdollisuus lähettää ideoita sähköpostitse vielä kokouksen jälkeen.) Introvertit ovat yleensä hyviä kuuntelijoita, joten introverttipomot käyttävät mielellään aikaansa osallistamiseen. Tarkka havainnointi ja kuuntelu auttavat johtajaa muodostamaan asiasta laajan kokonaiskuvan, mikä vaikuttaa myös johtajan päätöksentekoon.  

Introverttien ilmeitä ja olemusta luetaan helposti väärin. Saatamme näyttää poissaolevilta, apaattisilta, tympeiltä tai siltä, että kokousaihe ei kiinnosta. Yleensä juuri silloin kun näytämme tuolta, päässämme käy kova kuhina ja olemme aktiivisimmillaan. Kun ekstrovertit heittelevät ajatuksiaan ja ideoitaan ilmaan ja toisilleen, meillä introverteilla ajatukset sinkoilevat vain aivojemme osista toiseen, ja odotamme sitä hetkeä, että pääsisimme hetkeksi omaan rauhaan ”purkamaan päämme”. (Jos aihe on mielestämme hyvin innostava ja palaveri pitkä ja ekstroverttien energian kyllästämä, lopputuloksena voi olla rumaa jälkeä, kuvainnollisesti. Tuolloin ajatusketjut ovat päässämme silkkaa sotkua, ja tarvitsemme omaa tilaa ja kynää ja paperia.)

Me introvertit inhoamme yli kaiken keskeyttämistä. Silloin kun puhumme, hartain toiveemme on, että meitä kuunnellaan. Huonosti johdetussa kokouksessa introvertit jäävät helposti jalkoihin – emme mielellämme ota keskustelussa tilaa varsinkaan silloin, jos meillä ei ole asiaan todella tähdellistä sanottavaa.

Introvertit rinnastetaan usein ujoihin ja esiintymiskammoisiin ihmisiin. Joskus näin ehkä onkin, mutta monille introverteille esiintyminen ja yleisön edessä puhuminen on mieluista. Mikä onkaan meille upeampaa, kuin päästä kerrankin puhumaan ilman keskeytyksiä! Introverttipomot perehtyvät yleensä syvällisesti omaan vastuualueeseensa (ennemmin kuin ”laajasti kaikkeen pintapuolisemmin”). Syvällinen perehtyneisyys ja innostus omaan spesiaalialaan saavat aikaan huolellisesti valmisteltuja ja asiapitoisia esityksiä. Puhumme mieluummin asian kuin esiintymisen vuoksi, mutta introverttikin voi esiintyessään innostua! Mikäli aihe on hänelle tuttu, tärkeä ja innostava, voi olla että häntä ei silloin pidättele mikään. Esityksensä jälkeisessä iltatilaisuudessa tämä innostunut ja innostava puhuja voi kuitenkin olla hyvinkin vaisu tarkkailija.  

Me introverttipomot kommunikoimme yleensä mieluiten kirjallisesti. Tässä asiassa myös kompuroimme useimmin. Käytämme meille tutuinta ja turvallisinta kommunikointitapaa, sähköpostia. Mielestäni siinä ei ole mitään kummallista, että lähetän sähköpostia viereiseen työhuoneeseen. Mielestäni on kätevää, että olen saanut sanottavani kirjattua selkeästi työtoverilleni, joka voi lukea viestin silloin, kun se hänelle parhaiten sopii ja palata asiaan vielä myöhemminkin. Sähköpostijohtamista ei voi kuitenkaan suositella yhtään kenellekään. Johtajan on pystyttävä kommunikoimaan kasvokkain työntekijöidensä ja sidosryhmiensä kanssa. Tästä syystä meidän onkin astuttava päivittäin monta kertaa ulos mukavuusalueeltamme eikä toimia siten, mikä helpoimmalta tuntuu. Ja harjoituksen myötä mukavuusalueemme kasvaa. Monitahoiset vuorovaikutustilanteet kuitenkin kuluttavat introverttien energiaa monin kerroin verrattuna ekstrovertteihin kollegoihin. Tästä syystä introverttipomon onkin syytä järjestää itselleen latautumismahdollisuuksia – pieniä rauhallisia hetkiä – työpäivän aikana. (Tällä en tarkoita päiväunia tai uusinta Cosmopolitania, vaan hetkeä, jolloin introverttipomolla on mahdollisuus esimerkiksi kirjata havaintojaan ylös, laatia toteutussuunnitelmia ja valmistella asioita…) Näin introvertit toimivatkin, jopa tiedostamattaan, jos heillä vain on siihen mahdollisuus.   

Itselleni myöskään puhelimessa puhuminen ei kuulu mieluisiin kommunikointitapoihin (olen kuullut että sama koskee monia muitakin introvertteja). En oikein ymmärrä ihmisiä, jotka vaihtavat kuulumisiaan mielellään puhelimitse. Puhelimessa on vieläkin vaikeampaa hahmottaa keskustelun rytmiä, kun käytössä on yksi aisti vähemmän. Me introvertit olemmekin loistavia tekstiviestinkirjoittajia. Lähipiirissäni yksi toisensa jälkeen on oppinut, että minun kanssani kommunikointi onnistuu parhaiten tekstiviestitse. Uskon, että monille ”ääri-introverteille”, joiksi itsenikin luen, sähköposti ja tekstiviesti ovat olleet ratkaisevia innovaatioita. Olen todennut, että myöskään Lync-chattailu tai whatsapp-viestittely eivät tunnu minusta mukavilta, vaikka niissäkin kommunikointi tapahtuu kirjallisesti. Syy lienee se, että molemmissa keskustelukumppanilta odotetaan nopeita vastauksia tai jopa on-line-keskustelua, enkä halua hoputtaa ajatuksiani. (Ja kuka ihme on keksinyt ääniviestit??)

Tutkimusten mukaan näyttää siltä, että myös palautteenanto on yksi merkittävä introverttipomon kehittämiskohde. Onneksi sitäkin voi harjoitella! Kuten alussa kerroin, introverttien sosiaaliset taidot harvoin ovat huonommat kuin muillakaan. Introverttipomo keskustelee kyllä työntekijänsä kanssa mielellään kun tilanne on rauhoitettu ja asiaa on. Introvertit pitävätkin – niin hassulta kuin se kuulostaakin – syvällisistä ja pitkistä keskusteluista, kun aihepiiri on heille tärkeä ja yleensä silloin, jos keskustelukumppaneita on vain yksi tai korkeintaan muutama. Introverttipomo onkin parhaimmillaan kahdenkeskisissä keskusteluissa työntekijöidensä kanssa kuunnellen ja keskustellen luoden heidän välilleen luottamuksellista suhdetta ja sitoutuneisuutta organisaatioon. Tämä höystettynä palautteenannolla, on mainio paketti sekä introverttipomolle että hänen työntekijälleen.