Tarkoituksenani oli pitää työpäivä mahdollisimman normaalina, jolloin opiskelija pääsisi tutustumaan ihan oikeaan johtajan työhön. Aluksi varasimme hieman aikaa tutustumiselle ja opiskelijan toiveiden läpikäynnille, ja tämän jälkeen alkoi normaali palaverirumba.
Itselleni päivästä jäi erityisesti kaksi asiaa mieleen:
Päivän päätteeksi opiskelija kertoi yllättyneensä siitä, miten paljon teimme asioita yhdessä muiden työntekijöiden kanssa. Hän oli olettanut, että tekisin huomattavasti enemmän asioita yksin. Päivä kului muiden kanssa asioita pohtiessa, välillä kasvotusten ja välillä Lync-palavereissa.
Havainto oli mielenkiintoinen. Itsekin havahduin siihen, että asia ei ole ollut aina näin. On ollut aikoja, jolloin olen pakertanut enemmän yksin, ja yrittäessäni kuroa tekemättömiä töitä kiinni iltaisin ja varhain aamulla, olen sortunut sähköpostipommitteluun saadakseni asioita edes hiukkasen eteenpäin. Tämä on kuitenkin johtanut sähköpostisinkoiluun talon sisällä. Tänä syksynä olen huomannut, miten paljon laadukkaampaa ja tehokkaampaa onkaan istua yhdessä edes pieneksi hetkeksi alas, ja käydä keskeneräiset yhteiset asiat kasvotusten läpi.
[Olimme muuten perheen kanssa lomamatkalla tämän 1000 nuorta johtajaa -päivän jälkeen. Lomalla ihmettelin, miksi sähköpostia tulee niin paljon normaalia viikkoa vähemmän. Lopulta ymmärsin (pitkän pohdinnan jälkeen), että saan katsoa peiliin. Tällä viikolla en vain ollut itse tuota sinkoilua käynnistämässä. (Jos lähetät aamulla kun heräät ensi töiksesi suman sähköpostia, voit nimittäin olla varma, että meidän talossa olet saanut niihin vastaukset siihen mennessä, kun olet ehtinyt työpaikalle.)]
Toinen erityisen ilahduttava asia oli keskustelu opiskelijan kanssa siitä, millainen johtajan persoonallisuuden tulisi olla. Uskokaa tai älkää, keskustelu ei lähtenyt edes minusta liikkeelle, joten olin aika innoissani. Kysyin häneltä, haluaisiko hän johtajaksi jossakin vaiheessa. Hän kommentoi, että ei vielä osaa sanoa, mutta hän myös kertoi pohtineensa paljon sitä, voiko hänenkaltaisensa vähemmän ulospäinsuuntautunut ihminen pärjätä johtajana tai toisaalta tullaanko hänenlaiselleen ikinä tarjoamaan johtajan tehtäviä.
Kysyin hänen pohdintansa jälkeen, "mitä sanot, olenko minä ulospäinsuuntautunut"? Hän pohti hetken ja kommentoi, että "no et kyllä ainakaan kovin paljon". Tämän jälkeen kävimme mielenkiintoisen keskustelun aiheesta. Tärkein viestini oli ehdottomasti se, että kaikilla on vahvuutensa. Myös introverteilla johtajina. On totta, että itsellänikin on haastetta ja paljon kehityttävää. Voisin olla spontaanimpi ja monella tapaa sosiaalisempi. Voisin olla karismaattisempi ja viihtyä pidempiä aikoja isossa ryhmässä. Voisin saada enemmän ideoita aikaan ryhmässä, enkä vain aina omassa yksinäisyydessäni vasta palavereiden jälkeen. Kyllä, se helpottaisi arkeani kovasti. Näitä piirteitä kuitenkin kehitän itsessäni edelleen - sillä eivät ne luonnostaan tule - ja teen sen mielelläni. Yhtään vähempiarvoisia eivät kuitenkaan ole herkkyys, tilannetaju, hyvät kuuntelutaidot tai syvällisemmät keskustelut ja pohdiskelut. Niilläkin on paikkansa, myös johtajan työssä. Pyysin siis tätä tulevaa johtajaa kääntämään olettamansa heikkoudet vahvuuksikseen.
Jos sinulla joskus on mahdollisuus osallistua 1000 nuorta johtajaa -kampanjaan opiskelijana tai johtajana, kannustan siihen ehdottomasti. Päivä oli antoisa!
