Ethän istu herkkusienihallituksessa

Kuinkahan moni suomalainen istuu yhtiön – yrityksen, asunto-osakeyhtiön tai osuuskunnan - hallituksessa ymmärtämättä lainkaan omia vastuitaan. Hallituksella saattaa olla yhtiön arjessa minimaalinen merkitys, mutta lakituvassa katseet kohdistuvat nopeasti hallitukseen.

Tuskin kukaan haluaa ehdoin tahdoin pelkäksi kumileimasimeksi. Siksi hallituskutsun käydessä olisikin syytä kysäistä ensimmäiseksi: ”miksi?”, ”miksi haluatte minut?”. Saatu vastaus kertoo, kannattaako lystiin lähteä lainkaan. Tämän jälkeen kannattaa tutustua yhtiöön ja sen taustoihin. Sen jälkeen on vasta aika tehdä päätöksiä siitä, haluaako kantaa vastuuta yrityksestä.

Toimiva hallitus koostuu eri alojen osaajista, joiden mahdollisimman laaja yhteenlaskettu osaaminen hyödyttää yritystä. Esimerkiksi lakifirman hallitukseen on turha koota viittä juristia, sillä se osaaminen toivottavasti jo löytyy yritykseltä itseltään. Fiksumpaa on kerätä ympärilleen muita osaajia, kuten vaikkapa talousasiantuntijan, myynti- ja markkinointiosaajan ja vaikkapa merkittävimmän asiakasryhmän hyvin tuntevan henkilön. Hallituksen talousvastuun vuoksi on tärkeää, että jäsenet myös osaisivat lukea edes jollakin tasolla talouden tunnuslukuja.

Hallituksella saattaa olla mitätön rooli, jos toimitusjohtaja on vahva persoona ja hallitus ei ota tarpeeksi merkittävää roolia haastaakseen asiaesittelyitä. Tuolloin hallituksesta muodostuu kumileimasin.

Niinkin on tapahtunut, että hallitus on ollut vuodesta toiseen autuaan tietämätön yhtiön talouden sekasotkuista – samoin kuin tilintarkastaja, mikä on järin kummallista – sillä osaamista ja uskallusta selvittää numeroita edes tuloslaskelmatasolla ei ole ollut. Tuollaisissa tilanteissa erityisesti hallituksen puheenjohtajan vastuu huolettaa. Tällaista hallitusta kuulemma kutsutaan herkkusienihallitukseksi: pidetään pimeässä ja syötetään paskaa.

Yrityksen hallitustyö on älyttömän mukavaa, mielenkiintoista, opettavaista ja laaja-alaista. Se vaatii asioihin perehtymistä ja kiinnostusta yrityksen toiminnan ymmärtämiseen ja kehittämiseen. Homma toimii, kun yhtiön operatiivinen johto ja hallitus tietävät omat paikkansa ja vastuunsa, ja kaikki jakavat saman innon viedä yritystä yhdessä eteenpäin. Herkkusienihallitukset kannattaa kiertää kaukaa.

Tässä ja nyt - mindfulnessia (työ)elämään

Palaan aluksi viime kertaiseen tekstiini. Kirjoitin postauksessani stressistä ja coping- eli selviytymiskeinoista. Annoin ehkä liian suorasukaisesti ymmärtää, että meidän olisi syytä käyttää ongelmasuuntautuneita keinoja tunnesuuntautuneiden sijasta. Keinoja ei voi kuitenkaan asettaa paremmuusjärjestykseen. Tästä huolimatta lienee selvä, että tilanteessa, jossa ongelmalle on tehtävissä jotakin, kannattaa keskittyä ongelman ratkaisemiseen ennemmin kuin tilanteen aiheuttamiin tunteisiin ja niiden hallintaan.

Meillä kaikilla on varmasti kokemusta myös tilanteista, joille me emme ole voineet mitään. Emme voi vaikuttaa kaikkeen, ja tästä syystä joudumme käyttämään myös tunnesuuntautuneita keinoja. Kyse on siis keinoista, joilla voimme kestää vaikean tilanteen aiheuttamat tunteet. Hankalan tilanteen edessä onkin hyvä tehdä analyysi siitä, onko tilanteelle tehtävissä jotakin vai ei ja toimia sen mukaisesti. Ongelma- ja tunnesuuntautuneiden keinojen käyttö samanaikaisestikin on täysin mahdollista ja suotavaa.

Olen törmännyt viime aikoina useasti sekä ammattikirjallisuudessa että naistenlehdissä mindfulnessiin. Sain aiheeseen ytimekkään sisäänajon Suomen Ekonomien järjestämässä koulutuksessa ”Mindfulness työssä”, ja ajattelin nyt jakaa kanssanne omat havaintoni tästä kovasti nosteessa olevasta menetelmästä, jonka itse luen sekä ongelma- että tunnesuuntautuneeksi coping-keinoksi.

Mitä on mindfulness?

Olen yleensä skeptinen uusien elämänhallintaan liittyvien menetelmien ja trendien suhteen. Niitä tulee ja menee vähän kuin dieettejäkin. Mindfulness on saanut minut kuitenkin vakuuttuneeksi sen yksinkertaisuuden vuoksi. Myös tutkimustulokset puhuvat sen puolesta, että menetelmä todella toimii, ja se on yksi käytetyistä menetelmistä myös ammattilaisten parissa. Kyseessä on vanha ja yksinkertainen menetelmä, jolla on trendikäs nimi ja toisaalta kovasti tilausta hektisessä nykymaailmassa.

Mindfulnessista käytetään myös suomenkielisiä termejä ’tietoisuustaidot’, ’tietoinen läsnäolo’ ja ’tarkkaavaisuustaidot’. Tutkimusten mukaan mindfulnessin treenaaminen kehittää stressinhallintaa, keskittymiskykyä, läsnäoloa, myönteistä asennetta ja ongelmanratkaisukykyä. Pääideana on havainnoida harjoituksen aikana kehoa ja mieltä yrittämättä muuttaa sitä mitenkään ja keskittää huomio valittuun kohteeseen, esimerkiksi hengitykseen tai johonkin tiettyyn kehon kohtaan. Ajatus lähtee harjoituksen aikana todennäköisesti välillä harhailemaan – senkin voi hyväksyä – jolloin huomio palautetaan jälleen alkuperäiseen kohteeseen. Mindfulness ei ole rentoutumismenetelmä (ainakaan pelkästään ja varsinkaan aina).

Koulutuksen vetäjä, Suomen Ekonomien uravalmentaja ja Mindfulness Coach Taija Keskinen, suositteli harjoittelemaan mindfulness-taitoja päivittäin esimerkiksi 10 minuutin ajan. Päivittäinen lyhyt harjoittelu on hedelmällisempää kuin harjoittelu harvemmin ja pidempään.  

Mindfulnessin juuret ovat buddhalaisuudessa, ja mietiskelevät munkit oransseissa kaavuissaan tulevat ensimmäisenä mieleen. Jotkut ovatkin pohtineet sitä, miten mindfulness istuu suomalaiseen kristilliseen kulttuuriin. Tästä kirjoitettiin myös Askel-lehdessä alkuvuodesta. Itse olen tullut samaan lopputulokseen kuin tuossa jutussakin. Se, että välillä pysähdyn tähän hetkeen ja rauhoitan ajatukseni, ei tee minusta buddhalaista saati yhtään vähempää kristittyä. Mielestäni koko ajatus on täysin absurdi.

Multitasking ja mindfulness työssä

Työelämä on suurelta osin multitaskaamista. Teemme lukuisia tehtäviä samanaikaisesti, yhteydenpitovälineitä on monia ja kaikessa pitäisi pysyä ajan tasalla. Aivomme ovat jatkuvassa ylikuormitustilassa, emmekä aina ymmärrä antaa itsellemme palautumisaikaa. Valitettavasti tämä jää helposti päälle myös vapaa-ajallemme niin, että puhutaan jopa kroonisesta multitaskingista. Tutkimusten mukaan tietotyössä vietetään keskimäärin 20 tuntia viikossa sähköpostin ääressä, ja sitä vilkuillaan 50 – 100 kertaa päivässä (kännykkää vielä useammin). Kolmen minuutin välein keskittymisemme herpaantuu tekemästämme työstä, ja tehtävästä riippuen meiltä menee 1-24 minuuttia uudelleenorientoitumiseen.  

Aikaisemmissa postauksissani olen kirjoittanut muun muassa psykososiaalisesta kuormittumisesta ja siihen liittyvästä työn häiritsevästä keskeytymisestä. Mindfulness on hyvä keino harjoittaa omaa keskittymiskykyään ja kykyä nopeaan uudelleenorientoitumiseen.

Läsnäolo asiakastyössä

Tarve läsnäololle ei ole uusi. Nykyinen elämäntapamme ja hektinen työympäristö haastavat meitä kuitenkin aikaisempaa enemmän. Kymmenen vuotta sitten työskennellessäni pankkisektorilla, myynti- ja asiakaspalvelukoulutuksissa keskusteltiin usein läsnäolosta. Asiakaskohtaamisissa suuri merkitys on sillä, miten hyvin pystymme olemaan läsnä siinä pienessä hetkessä, jonka asiakkaamme kanssa vietämme. Miten hyvin häntä kuuntelemme, osoitamme olevamme kiinnostuneita ja viihdymme itsemme ja asiakkaamme kanssa. Asiantuntijapalveluissa on tavallista, että emme kohtaa asiakkaitamme järin usein, joten kohtaamiset todellakin vaativat haluamme ja kykyämme olla läsnä.

Uskon, että jokainen asiakastyötä tekevä tunnistaa, miten uran alkuvaiheilla tai esimerkiksi uusien tuotteiden ja palveluiden kohdalla jännitys tai epävarmuus saa levollisen läsnäolon karkaamaan. Emme kuule asiakasta, kun mietimme jo seuraavia sanojamme tai pohdimme samalla, miten se tekninen ominaisuus tässä uudessa tuotteessa nyt menikään… Toisaalta myyntityön pitkänlinjan ammattilaisina, kun oletamme asiakaskohtaamisen vain soljuvan eteenpäin, saatamme vuorovaikutuksen aikana pohtia kauppalistaa tai töitä, jotka ovat vielä tekemättä. Kaikki se näkyy yleensä jollakin tapaa asiakkaalle ja vaikuttaa lopputulokseen.    

Omia testauksia

Tunnistan, että oma mieleni leijailee herkästi menneeseen tai suunnittelee mielellään tulevaa. Nykyhetkessä eläminen ei ole aina itsestään selvää. Olen testaillut mindfulnessia vasta pienen hetken, enkä ollenkaan säännöllisesti. Olen kuitenkin todennut, että mindfulnessin hyödyt voidaan jakaa pitkäkestoisiin hyötyihin (keskittymiskyvyn paraneminen, stressinhallinta jne.) ja harjoituksen aikana saataviin hyötyihin. Jokainen löytää yleensä itselleen parhaiten sopivan tavan ja ajankohdan harjoittelulle. Itse olen yhdistänyt harjoittelun joka-aamuiseen suihkussa käyntiin, sillä se on harvoja hetkiä päivässä, kun yleensä pystyn olla hetken yksin. (Suihkussa käyntikin voi muuten muuttua multitaskaamiseksi: miten peset itsesi mahdollisimman nopeasti, ettei yksivuotias tipu sillä aikaa kylpyhuoneeseen tuodusta syöttötuolista. Välillä käyt shampoot silmissä kiristelemässä erilaisia ipanankiinnitysviritelmiä ja nostelet leluja, joita heitellään selvästi vain siksi, että on mukava seurata äidin sinkoilemista edestakaisin.)

En siis vielä osaa kertoa harjoittelun pitkäkestoisista hyödyistä, mutta harjoituksen aikana saatavia hyötyjä olen havainnut. Stressin kohotessa lyhytkin hengitykseen keskittyminen auttaa mielenhallintaan. Auttaa muuten työtilanteiden lisäksi mm. liikenteessä, parisuhteessa ja esimerkiksi lasten pukemisessa aamuisin!

Koulutuksessa suositeltiin kirjaa Mindfulness työssä (2014), kirjoittanut Antti-Juhani Wihuri. Itse en ole vielä kirjaa lukenut, mutta nopeasti vilkaisemalla vaikuttaa mielenkiintoiselta.