Hyvän johtajan ovi on aina auki. Hän on aina valmis keskustelemaan
alaistensa kanssa. Jos hän ei kuitenkaan ole paikalla, on hän viettämässä aikaa
työntekijöidensä parissa kuunnellen ja keskustellen. Tällä tavoin hän osoittaa,
että hän on kiinnostunut alaisistaan ja arvostaa heidän tekemäänsä työtä.
Tällä tavoin hyvää johtajuutta
kuvataan nykypäivän johtamiskirjallisuudessa, erilaisissa johtamista koskevissa
blogeissa ja konsulttikirjoituksissa. Johtajan tavoitettavuus ja näkyvyys
työntekijöiden keskuudessa on nostettu hyvin tärkeäksi tekijäksi arvioitaessa
johtajan ja organisaation menestystä. Näkemyksen taustalla on varmasti
tutkimustietoa ja toisaalta omia kokemuksiamme.
Olemme tottuneet arvioimaan
pomoja sen perusteella, onko hänen ovensa auki vai ei. Yksi konkreettinen asia
viestii organisaatiolle paljon. Itsekin pystyn kertomaan, miten entiset esimieheni
ovat oveaan auki pitäneet. Muistan myös työporukkamme muutaman keskustelun siitä,
miten organisaation toimitusjohtaja on vieraantunut koko työyhteisöstä, koska
häntä ei ikinä näkynyt missään ja hänen ovensa oli aina kiinni. (Ja hän söi
”johtajien pöydässä”. Sekin vielä.)
Nykyään asiaa toisestakin
näkökulmasta katsoneena ajattelen, että oven kiinni tai auki pitäminen sisältää
ehkä vähän liikaa draamaa. Tuohon yhteen asiaan liitetään liian herkästi
oletettuja viestejä siitä, kiinnostaako johtajaa työntekijöiden asiat vai ei.
Johtajan työ on muuttunut vuosien
saatossa. Entisaikoina löytyi vielä johtajia, jotka saattoivat istua jalat
pöydällä sikaria polttamassa, kuten eräs jo eläkkeelle jäänyt entinen
työtoverini, johtaja, entisiä aikoja kuvasi. Nykyään johtajille kuuluu organisaationsa
johtamisen lisäksi yleensä monenlaisia valmistelu- ja asiantuntijatöitä. Sihteeriäkään
ei kaikilta pomoilta enää löydy.
Tiedän, että moni pomo soimaa
itseään siitä, että ei ole ollut riittävästi saatavilla. Ovi on ollut turhan
usein kiinni. Ovi on ollut suhteellisen helppo sulkea silloin, kun pomolla on
ollut tapaaminen, palaveri tai keskusteluhetki työntekijän kanssa. Mutta
silloin, kun olisi tehtävä seuraavan päivän esitystä yhteistyökumppania varten
tai selvitys- ja valmistelutyötä hallitukselle tai muulle hallinnolle,
tunnetaan huonoa omaatuntoa siitä, että ovi on kiinni. Valmistelutyöt jäävätkin
kotihommiksi.
Pomojen työ on useimmiten
24/7-työtä. Sitä, että tarvittaessa ollaan saatavilla vuorokauden ympäri. Se ei
voi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että työpäivät venyvät jatkuvasti ja säännöllisesti
useita tunteja normityöaikaa pidemmiksi. Tämä vain siksi, että pomotkin
tarvitsevat palautumisaikaa työstään – vaikka he eivät sitä aina itse tunnistaisikaan.
Tutkittaessa työntekijöiden psykososiaalista
kuormitusta, yksi keskeinen asia on työn häiritsevä keskeytyminen. Mikäli keskittymistä
vaativan työn tekeminen keskeytyy useasti ja on jatkuvaa, vaikuttaa se työntekijän
jaksamiseen ja työhyvinvointiin. Tämä koskee myös pomoja – usko tai älä. On
kuitenkin olemassa persoonakohtaisia eroja. Tiedetään, että ekstrovertit
työntekijät palautuvat nopeammin keskeytyksistä, kun taas introverteilta kestää
huomattavasti pidempään saavuttaa keskeytymistä edeltänyt olotila. Toisaalta
introverttien vahvuus on se, että mikäli keskeytyksiä ei tule, pääsevät he nopeasti
ns. flow-tilaan, jolloin työ sujuu jouhevasti, mikä taas luo intoa ja tarmoa
jatkaa työtehtävää hyvinkin pitkään.
Pidän kovasti Pomo piilossa –televisiosarjasta.
Olen siitä blogissani ennemminkin kirjoittanut. Vaikka kaikkea tuosta
ohjelmasta ei uskalla ihan sellaisenaan niellä, toimii se itselleni hyvänä
inspiroijana. On hienoa nähdä, miten pomo lähtee tutustumaan organisaation
ruohonjuuritasolle ja selvittämään asioita, joita olisi syytä saada kuntoon.
Useimmiten voidaan todeta, että viisaus asuu työntekijöissä, ei pomoissa. (Sitä
ihmettelen miten pomon juttuihin tulevat aina ne, joilla on juuri kaikki
omaiset sairaana tai kuolleet tai talo palanut… Mutta se on sivuseikka.) Pomo
piilossa –asennetta olisi hyvä saada myös suomalaisiin firmoihin, vaikka
televisiokameroita ei olisikaan.
Kerran eräs organisaatiomme työntekijä
kommentoi minulle, että minun olisi syytä viettää enemmän aikaa työntekijöiden
parissa ja eri yksiköissä. Olin samaa mieltä. Asia oli vaivannut minua. Olin
ollut liian kiinni akuuttien asioiden johtamisessa, en ihmisten johtamisessa.
Työntekijä totesi sanasta sanaan siten, että ”olisi hyvä jos kävisit ihan vain
hengaamassa meidän yksikössä ilman erityistä asiaa.” Oli totta, että näkymiseni
eri yksiköissä oli keskittynyt lähinnä tilaisuuksiin ja tapaamisiin, jotka
olivat enemmän virallisluonteisia. Toisaalta olin havainnut, että käynnit eri
yksiköissä edes silloin tällöin, ja epäviralliset keskusteluhetket eri
työntekijöiden ja eri ammattikuntien edustajien kanssa, antoivat valtavasti
ideoita ja ajatuksia siitä, miten organisaatiota voisi kehittää. Siispä luonteelleni
ominaisesti tein ensin suunnitelman: järjestäisin kalenteriini säännöllisesti
”hengauspäivän” eri yksiköissä, vaikka pari-kolme kertaa vuodessa kussakin.
Yksiköitä oli kuitenkin parikymmentä, joten osasin laskea aika nopeasti, että
tällä tavoin suunniteltu hengailu veisi kalenteristani vuodessa kaksi-kolme
kuukautta. Tuhoon tuomittu ajatus.
Kyse on loppujen lopuksi oman
itsensä johtamisesta ja oman työpäivän organisoinnista. Työpäivä ja työviikko
on suunniteltava siten, että siihen pystytään mahduttamaan pomon inhimillinen
työaika, aikaa asioiden valmistelulle, saatavilla olo ja oven auki pitäminen ja
”hengailu”. Itsensä johtaminen on usein vaikein johtamisen laji.
Parasta lienee asioiden
rytmittäminen siten, että tiettyinä aikoina päivistä ja viikoista pomo voi
hyvällä omalla tunnolla, oman ovensa takana keskittyä asioiden valmisteluun. (Usein
asiat ovat niitä, joihin hän on saanut hyvät ideat hengailukäynneillään!) On järkevää
miettiä myös sitä, mihin aikaan vuorokaudesta on energisimmillään ja
luovimmillaan. Näin asioiden valmistelu sujuu jouhevimmin.
Myös oven aukipitämisen voi
aikatauluttaa – niin teennäiseltä kuin se kuulostaakin. Hyvä olisi, jos
työntovereilla olisi tiedossa, mitkä ovat niitä aikoja, jolloin pomo on talossa
ja tavoitettavissa. Ja hengailua kannatan edelleen, vaikka oma kunnianhimoinen
tavoitteeni ei toteudukaan. Uskon, että moni pomo pystyy kuitenkin näkymistään
lisäämään kalenteriaan hienosäätämällä.
Suosittelen siis edelleen oven
auki pitämistä. Yleensä pomo tietää ketä varten hän on olemassa. Siksipä
uskoisin, että mikäli pomon ovi on kiinni, siihen on todennäköisesti hyvä syy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti