Saako pomon ovi olla koskaan kiinni?

Hyvän johtajan ovi on aina auki. Hän on aina valmis keskustelemaan alaistensa kanssa. Jos hän ei kuitenkaan ole paikalla, on hän viettämässä aikaa työntekijöidensä parissa kuunnellen ja keskustellen. Tällä tavoin hän osoittaa, että hän on kiinnostunut alaisistaan ja arvostaa heidän tekemäänsä työtä.

Tällä tavoin hyvää johtajuutta kuvataan nykypäivän johtamiskirjallisuudessa, erilaisissa johtamista koskevissa blogeissa ja konsulttikirjoituksissa. Johtajan tavoitettavuus ja näkyvyys työntekijöiden keskuudessa on nostettu hyvin tärkeäksi tekijäksi arvioitaessa johtajan ja organisaation menestystä. Näkemyksen taustalla on varmasti tutkimustietoa ja toisaalta omia kokemuksiamme.

Olemme tottuneet arvioimaan pomoja sen perusteella, onko hänen ovensa auki vai ei. Yksi konkreettinen asia viestii organisaatiolle paljon. Itsekin pystyn kertomaan, miten entiset esimieheni ovat oveaan auki pitäneet. Muistan myös työporukkamme muutaman keskustelun siitä, miten organisaation toimitusjohtaja on vieraantunut koko työyhteisöstä, koska häntä ei ikinä näkynyt missään ja hänen ovensa oli aina kiinni. (Ja hän söi ”johtajien pöydässä”. Sekin vielä.)

Nykyään asiaa toisestakin näkökulmasta katsoneena ajattelen, että oven kiinni tai auki pitäminen sisältää ehkä vähän liikaa draamaa. Tuohon yhteen asiaan liitetään liian herkästi oletettuja viestejä siitä, kiinnostaako johtajaa työntekijöiden asiat vai ei.

Johtajan työ on muuttunut vuosien saatossa. Entisaikoina löytyi vielä johtajia, jotka saattoivat istua jalat pöydällä sikaria polttamassa, kuten eräs jo eläkkeelle jäänyt entinen työtoverini, johtaja, entisiä aikoja kuvasi. Nykyään johtajille kuuluu organisaationsa johtamisen lisäksi yleensä monenlaisia valmistelu- ja asiantuntijatöitä. Sihteeriäkään ei kaikilta pomoilta enää löydy.

Tiedän, että moni pomo soimaa itseään siitä, että ei ole ollut riittävästi saatavilla. Ovi on ollut turhan usein kiinni. Ovi on ollut suhteellisen helppo sulkea silloin, kun pomolla on ollut tapaaminen, palaveri tai keskusteluhetki työntekijän kanssa. Mutta silloin, kun olisi tehtävä seuraavan päivän esitystä yhteistyökumppania varten tai selvitys- ja valmistelutyötä hallitukselle tai muulle hallinnolle, tunnetaan huonoa omaatuntoa siitä, että ovi on kiinni. Valmistelutyöt jäävätkin kotihommiksi.  

Pomojen työ on useimmiten 24/7-työtä. Sitä, että tarvittaessa ollaan saatavilla vuorokauden ympäri. Se ei voi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että työpäivät venyvät jatkuvasti ja säännöllisesti useita tunteja normityöaikaa pidemmiksi. Tämä vain siksi, että pomotkin tarvitsevat palautumisaikaa työstään – vaikka he eivät sitä aina itse tunnistaisikaan.

Tutkittaessa työntekijöiden psykososiaalista kuormitusta, yksi keskeinen asia on työn häiritsevä keskeytyminen. Mikäli keskittymistä vaativan työn tekeminen keskeytyy useasti ja on jatkuvaa, vaikuttaa se työntekijän jaksamiseen ja työhyvinvointiin. Tämä koskee myös pomoja – usko tai älä. On kuitenkin olemassa persoonakohtaisia eroja. Tiedetään, että ekstrovertit työntekijät palautuvat nopeammin keskeytyksistä, kun taas introverteilta kestää huomattavasti pidempään saavuttaa keskeytymistä edeltänyt olotila. Toisaalta introverttien vahvuus on se, että mikäli keskeytyksiä ei tule, pääsevät he nopeasti ns. flow-tilaan, jolloin työ sujuu jouhevasti, mikä taas luo intoa ja tarmoa jatkaa työtehtävää hyvinkin pitkään.

Pidän kovasti Pomo piilossa –televisiosarjasta. Olen siitä blogissani ennemminkin kirjoittanut. Vaikka kaikkea tuosta ohjelmasta ei uskalla ihan sellaisenaan niellä, toimii se itselleni hyvänä inspiroijana. On hienoa nähdä, miten pomo lähtee tutustumaan organisaation ruohonjuuritasolle ja selvittämään asioita, joita olisi syytä saada kuntoon. Useimmiten voidaan todeta, että viisaus asuu työntekijöissä, ei pomoissa. (Sitä ihmettelen miten pomon juttuihin tulevat aina ne, joilla on juuri kaikki omaiset sairaana tai kuolleet tai talo palanut… Mutta se on sivuseikka.) Pomo piilossa –asennetta olisi hyvä saada myös suomalaisiin firmoihin, vaikka televisiokameroita ei olisikaan.

Kerran eräs organisaatiomme työntekijä kommentoi minulle, että minun olisi syytä viettää enemmän aikaa työntekijöiden parissa ja eri yksiköissä. Olin samaa mieltä. Asia oli vaivannut minua. Olin ollut liian kiinni akuuttien asioiden johtamisessa, en ihmisten johtamisessa. Työntekijä totesi sanasta sanaan siten, että ”olisi hyvä jos kävisit ihan vain hengaamassa meidän yksikössä ilman erityistä asiaa.” Oli totta, että näkymiseni eri yksiköissä oli keskittynyt lähinnä tilaisuuksiin ja tapaamisiin, jotka olivat enemmän virallisluonteisia. Toisaalta olin havainnut, että käynnit eri yksiköissä edes silloin tällöin, ja epäviralliset keskusteluhetket eri työntekijöiden ja eri ammattikuntien edustajien kanssa, antoivat valtavasti ideoita ja ajatuksia siitä, miten organisaatiota voisi kehittää. Siispä luonteelleni ominaisesti tein ensin suunnitelman: järjestäisin kalenteriini säännöllisesti ”hengauspäivän” eri yksiköissä, vaikka pari-kolme kertaa vuodessa kussakin. Yksiköitä oli kuitenkin parikymmentä, joten osasin laskea aika nopeasti, että tällä tavoin suunniteltu hengailu veisi kalenteristani vuodessa kaksi-kolme kuukautta. Tuhoon tuomittu ajatus.   

Kyse on loppujen lopuksi oman itsensä johtamisesta ja oman työpäivän organisoinnista. Työpäivä ja työviikko on suunniteltava siten, että siihen pystytään mahduttamaan pomon inhimillinen työaika, aikaa asioiden valmistelulle, saatavilla olo ja oven auki pitäminen ja ”hengailu”. Itsensä johtaminen on usein vaikein johtamisen laji.

Parasta lienee asioiden rytmittäminen siten, että tiettyinä aikoina päivistä ja viikoista pomo voi hyvällä omalla tunnolla, oman ovensa takana keskittyä asioiden valmisteluun. (Usein asiat ovat niitä, joihin hän on saanut hyvät ideat hengailukäynneillään!) On järkevää miettiä myös sitä, mihin aikaan vuorokaudesta on energisimmillään ja luovimmillaan. Näin asioiden valmistelu sujuu jouhevimmin.  

Myös oven aukipitämisen voi aikatauluttaa – niin teennäiseltä kuin se kuulostaakin. Hyvä olisi, jos työntovereilla olisi tiedossa, mitkä ovat niitä aikoja, jolloin pomo on talossa ja tavoitettavissa. Ja hengailua kannatan edelleen, vaikka oma kunnianhimoinen tavoitteeni ei toteudukaan. Uskon, että moni pomo pystyy kuitenkin näkymistään lisäämään kalenteriaan hienosäätämällä.

Suosittelen siis edelleen oven auki pitämistä. Yleensä pomo tietää ketä varten hän on olemassa. Siksipä uskoisin, että mikäli pomon ovi on kiinni, siihen on todennäköisesti hyvä syy.