Yhdessä ja erikseen

Maailma muuttuu. Tiedämme, että jos organisaatio haluaa elää, olla elävä, olla bisneksessä mukana ja pitää henkilöstön ja asiakkaat tyytyväisinä, sen on muututtava maailman mukana. Olemme kuulleet kyllästymiseen saakka muutosjohtamisesta, muutosvastarinnasta ja siitä, ”miten nykyään ainoa pysyvä asia on muutos”. Ja kyllähän organisaatiot muuttuvat, sillä organisaatiot koostuvat ihmisistä. Aina muutos ei ole kuitenkaan hallittua, joskus muutos ei tapahdu haluttuun suuntaan tai riittävällä nopeudella. Muutosjohtamiselle on edelleen paikkansa, samoin kuin joustaville ja kehittymishaluisille työntekijöille.

Maailman muuttumiseen ja siihen sopeutumiseen liittyvä paljon käytetty esimerkki on Fujin ja Kodakin tarina. Digitaalisen kuvaamisen vallatessa filmikuvaamisen markkinoita Fuji sopeutti bisnestään toimintaympäristönsä mukaisesti ja pyrki löytämään myös aivan uusia avauksia. Kodak puolestaan keskittyi taistelemaan digitalisaatiota vastaan kehnoin seurauksin.

Sain tänä keväänä mahdollisuuden tutustua tanskalaiseen osuustoimintaan ja vähittäiskauppaan. Tanskan Coop eli osuuskauppa oli kiinnittänyt huomiota ihmisten elämisen tavan isoon muutokseen. Nimesin itse tuon muutostrendin ”yhdessä ja erikseen” –lifestyleksi. (Sille on varmasti joku jo lanseerannut ihan virallisenkin termin, kertokaa jos tiedätte.)  

Coopin edustaja havainnollisti muutosta Ikean kuvastoista napatuilla kuvilla:

Ikean näkemys tavallisen kuluttajan olohuoneesta. Kuva on noin viiden vuoden takaa.

Ja tässä näkemys nykyään:

Kuvat: Ikea/Ikean kuvastot

Vielä reilu viisi vuotta sitten vallalla oli elämäntapa ja ajatus yhdessä tekemisestä. Esimerkiksi siitä, että koko perhe kokoontuu illalla perheen olohuoneeseen katsomaan yhdessä valittua televisio-ohjelmaa.

Uudemmassa kuvassa ollaan edelleen yhdessä, mutta kukin tekee omaa asiaansa. Digitaalisuus on edelleen läsnä, lisänä sosiaalinen media. Yksi on tietokoneella, toinen tabletilla ja kolmas kännykällään. Keskusteluakin välillä käydään, mutta kukin valitsee yksilönä sen, missä (digitaalisen) aikansa kuluttaa.

Tähänkin muutokseen monet organisaatiot ovat reagoineet. Ikean mainonta ja huonekalutarjonta ovat tästä mainioita esimerkkejä. Myös tanskalainen osuuskauppa teki kehitystyötä asian parissa. Heillä ”yhdessä ja erikseen” liittyi perheiden syömiseen ja ruokailutottumuksiin. Vaikka edelleen pidetään tärkeänä, että perhe kokoontuu edes kerran päivässä saman pöydän ääreen ruokailemaan ja vaihtamaan päivän kuulumisia, koko perhe ei välttämättä syö enää samaa ruokaa. Tämä johtuu osittain siitä, että dieetit ja ”personoidut” ruokavaliot ovat niin tavallisia, mutta myös siitä, että mieltymykset ovat erilaisia. Coop pyrkii siis tarjoamaan asiakkailleen helppoja ateriaratkaisuja, joista pystyy koostamaan nopeasti erilaisia annoksia. Yksi mielenkiintoinen uusi idea oli, että kaupasta pystyi ostamaan valmiiksi pakatun kassin, josta löytyivät tietyn aterian ainesosat ja valmistusohjeet. Näin pyrittiin tarjoamaan asiakkaille nopeaa ja helppoa palvelua.

Ihmisen elämisen tavassa on pienessä ajassa tapahtunut paljon. Olen koittanut muodostaa mielipidettäni siitä, onko yhdessä ja erikseen –muutos hyvä vai huono, mutta se vielä odottaa muotoutumistaan.

Oli muutos hyvä tai ei, se on silti muutos. Ja muutokset kaipaavat organisaatioilta sopeutumista ja tilanneherkkyyttä. Eikä joustavuus ja muutoksiin reagoiminen ole enää kilpailuvaltti, vaan itsestäänselvyys. Nyt kisataan siitä, kuka osaa ennakoida tapahtuvat muutokset ennen muita.