Introverttipomon johtamishaasteet 3/5: Stressi ja selviytymiskeinot

Jouduin patistamaan itseäni tällä kertaa aiheeni äärelle. Stressin, selviytymiskeinojen ja introversion välinen suhde on asia, jota en kovin mielelläni haluaisi tunnustaa. Mutta aloitetaan alusta…

Viiden suuren persoonallisuuspiirteen teoria (eli ’Big Five’) tunnistaa viisi persoonallisuuden piirrettä, joiden taso yksilöissä on joko korkea tai matala tai jotakin tältä väliltä. Piirteet ovat neuroottisuus eli tunne-elämän epätasapainoisuus, ekstraversio eli ulospäinsuuntautuneisuus, avoimuus uusille kokemuksille, sovinnollisuus ja tunnollisuus. Persoonallisuuspsykologian mukaan piirteet tarkoittavat ihmisen suhteellisen pysyviä tapoja käyttäytyä, tuntea ja ajatella. Tämän hetkisen tiedon valossa näyttää siltä, että persoonallisuuden piirteet ovat biologiaan perustuvia taipumuksia. Edellä mainituista viidestä persoonallisuuden piirteestä erityisesti neuroottisuus ja ekstraversio (tai toisaalta introversio) ovat vahvasti temperamenttiin pohjautuvia piirteitä. Temperamentti puolestaan viittaa ihmisten välisiin eroihin heidän taipumuksissaan ja reagointityyleissään. Nämä erot ovat synnynnäisiä ja ainakin osin perinnöllisiä, ja ne pohjautuvat keskushermoston aktiivisuuden ja aivojen neuraalisten säätelyjärjestelmien biologisiin eroihin. Erot ovat näkyvissä jo vauvaikäisillä ja ovat suhteellisen pysyviä koko elämän ajan.

Piirreteorian näkökulmasta matala ekstraversion taso eli introversio on siis pysyvä ja vahvasti biologiaan perustuva piirre. Ekstraversion tasoa ei juurikaan pysty muuttaa (vaikka ihmisen persoonallisuus muovautuukin elämänkulun myötä ja myös ympäristön ja tilannetekijöiden vaikutuksesta). Tämän ymmärtäminen auttaa ymmärtämään myös omaa stressikäyttäytymistään.

Keltikangas-Järvisen mukaan ihmisen temperamentin merkitys on suurimmillaan tilanteissa, jotka ovat ihmiselle poikkeuksellisia tai joissa hän kohtaa äärimmäisiä vaatimuksia. Tällaisissa tilanteissa ihmisen synnynnäiset taipumukset ottavat herkästi vallan, ja opitut ja rationaaliset käyttäytymismallit joutuvat taka-alalle. Stressi on tällainen poikkeuksellinen tilanne. Tutkimusten mukaan synnynnäinen temperamentti on myös sydän- ja verisuonitautien ja aikuisiän diabeteksen (eli niin sanottujen stressisairauksien) riskitekijä.

Miltä sitten näyttää ekstraversion tason ja hyvinvoinnin yhteys? Näyttää siltä, että ekstraversion korkea taso on yhteydessä ihmisen tyytyväisyydentunteeseen, onnellisuuteen ja vahvaan elämänhallinnan tunteeseen. Myös hyvä terveys ja pitkäikäisyys näyttävät olevan yhteydessä ekstraversion korkeaan tasoon. Big five –teoriassa ekstraversion alapiirteisiin luetaan muun muassa itsevarmuus ja iloisuus, ja ekstraversion korkean tason kerrotaan esiintyvän ihmisessä innostuvuutena ja optimistisuutena.

Tutkimusten valossa introvertit eivät ole siis yhtä tyytyväisiä, onnellisia, iloisia, itsevarmoja ja optimistia kuin ekstravertit kanssakulkijansa. Persoonallisuuden piirteet näyttävät vaikuttavan myös tunteiden säätelyyn. Korkean ekstraversion tason on todettu kytkeytyvän vahvaan tunteiden säätelyyn, johon liittyvät myös optimismi ja itsetunto.

Kirjoitin alussa, että aihe on ollut itselleni jonkin verran harmitusta aiheuttava. Olen pohtinut sitä, miten ihmisen biologia voi määritellä niin vahvasti esimerkiksi sen, miten positiivisesti suhtaudumme asioihin tai miten tyytyväisiä olemme elämäämme. Onko introverttien peli siis menetetty? Jos olemme vahvasti introvertteja, onko meidän siis vain hyväksyttävä, että olemme loppuelämämme stressaantuneempia kuin muut?

Aiheeseen tutustuttuani kaksi asiaa helpotti kummasti oloani. Ensinnä ymmärsin sen, että olemme paljon muutakin kuin introvertteja. Yhtäältä meissä on myös skaala muita persoonallisuuden piirteitä, kuten Big Five –teoriassakin todettiin. Ne luovat meistä huomattavasti kompleksisempia yksilöitä, ja vaikuttavat samatenkin mm. stressin kokemiseen. Asia ei ole siis niin yksinkertainen. Toisaalta persoonallisuuspiirteiden ja temperamentin lisäksi persoonallisuutemme koostuu myös sopeutumistavoistamme (tavoitteistamme, arvoistamme, selviytymiskeinoistamme…) ja identiteetistämme. Ja lisäksi persoonamme on jatkuvasti vuorovaikutuksessa myös ympäristömme ja vallitsevan kulttuurin kanssa. Persoonamme kehittyy koko elämämme ajan.

Toinen ahaa-elämykseni liittyi selviytymiskeinoihin, joista käytetään myös termiä coping. Selviytymiskeinoiksi luetaan ihmisen jatkuvasti muuntuvat tiedolliset ja toimintaan suuntautuneet pyrkimykset vähentää, hallita tai sietää sellaisia asioita, jotka kuluttavat ihmisen voimavaroja tai ylittävät ne. Kyse on siis siitä, miten ihminen toimii stressitilanteissa. Coping-keinot voidaan jakaa ongelmasuuntautuneisiin ja tunnesuuntautuneisiin keinoihin. Ongelmasuuntautuneet keinot pyrkivät muuttamaan stressiä aiheuttavaa tilannetta, kun taas tunnesuuntautuneet keinot keskittyvät ennemmin tilanteesta aiheutuneen epämiellyttävän tunteen lievittämiseen. Jälleen on mielenkiintoista – ja hiukkasen ärsyttävää, että korkea ekstraversion taso näyttää olevan yhteydessä ongelmasuuntautuneiden keinojen käyttämiseen, ja introvertit turvautuvat herkemmin tunnesuuntautuneisiin coping-keinoihin. Ahaa-elämykseni liittyi kuitenkin siihen, että selviytymiskeinojen käytössä on mahdollisuus kehittyä, ja niitä voi tietoisesti opetella.   

Samalla tavoin kuin introvertti johtaja on todennäköisesti joutunut sopeuttamaan toimintaansa ekstraversiota suosivassa bisnesmaailmassa, on introvertin mahdollista kehittyä myös stressitilanteiden käsittelyssä. Valitettavasti nämä asiat vaativat introverteilta vähän enemmän työtä. (Onneksi monet vahvuutemme kompensoivat vähän tilannetta!)

Tuskin on olemassa johtajaa – oli hänen ekstraversionsa taso sitten korkea tai matala – joka ei kokisi stressaavia tilanteita työssään. Todennäköisesti johtajan asema ja vastuu organisaatiossa johtavat stressaaviin tilanteisiin. Stressi voi olla seurausta liian suuresta työtaakasta ja vähäisestä palautumisajasta, isoiksi paisuneista haasteista työssä, suurista vastuista tai esimerkiksi työyhteisön ristiriitatilanteista tai johtajan julkisesta roolista. Johtajalta vaaditaan erityisen toimivia selviytymiskeinoja ja hyvää tunteiden säätelyä, jotta johtajan stressi ei vaikuttaisi negatiivisesti koko organisaatioon. Introvertteja pomoja sparranneen Kahnweilerin mukaan erityisiä stressin aiheuttajia introverteilla johtajilla ovat työmäärä, itsevarmuuden puute ja ylikuormittuminen sosiaalisissa tilanteissa. Liiallista työmäärääkin Kahnweiler perustelee introversiolla, sillä juuri itsevarmuuden puute saattaa estää introvertteja (myös pomoja) sanomaan ”ei”.

Voimme siis jälleen todeta, että introverttipomoilla on haasteita ehkä hitusen enemmän kuin ekstraverteilla. Siitä huolimatta toivoa on. Erityisesti kehottaisin miettimään omia coping-keinoja. Millaisia keinoja käytät luontaisesti stressaavissa tilanteissa? Oletko huomannut, että vaikeissa tilanteissa oma temperamenttisi ajaa järkevien toimintatapojesi yli? Millaisia ongelmasuuntautuneita selviytymiskeinoja voisit käyttää? Näitä on hyvä työstää jo ennen kuin ”tilanne on päällä”. Samoja asioita pohdin itsekin tällä hetkellä.   

Lähteitä ja lukemista:

Metsäpelto & Feldt (toim.): Meitä on moneksi – Persoonallisuuden psykologiset perusteet

Kahnweiler: The Introverted Leader