perjantai 28. elokuuta 2015

Mitä leikataan?

Keskustelu yhteiskuntasopimuksen kariutumisesta ja leikkauslistoista on saanut mielenkiintoisia piirteitä. Aivan kuin alkuperäinen ajatus olisi unohtunut kokonaan. Aivan kuin Sipilä kavereineen ihan huvikseen kurittaisi kansaa. Miljonääri kun on.

Kotimaa-lehden viime numerossa (27.8.2015) oli artikkeli ”papeista barrikadeilla”. Kyltit huusivat: ”Leikataan ahneudesta, ei köyhiltä!”

Mutta mitä leikataan?

Tilanteesta muistuu mieleeni parin vuoden takainen projekti, jota olin vetämässä. Organisaation taloudellinen tilanne oli heikentynyt radikaalisti viimeisen vuoden aikana, ja laskelmien mukaan se olisi todellisessa kriisissä, jos mitään ei tehtäisi. Jokaisen keskustelun jälkeen todettiin, että mistään ei olla valmiita leikkaamaan. Lopuksi yksiköt jaettiin kukin omaan ryhmäänsä pohtimaan, mitä omalla vastuualueella on ehdottomasti säilytettävää, mitä voitaisiin kehittää, mitä uutta voitaisiin luoda ja mistä voidaan luopua. Muihin kohtiin vastauksia löytyi, mutta ei viimeiseen.

Tulosta alkoi syntyä vasta siinä vaiheessa, kun yksiköillä oli mahdollisuus kommentoida muiden ryhmien toimintoja. Säästöideoita alkoi löytyä.

Nykytilanteessa on jotakin samaa. Emme ole sisukas kansa samassa veneessä. Kaikilla on oikeus soutaa omaan suuntaansa. Uskallan väittää, että suurin osa ei edes tiedä mihin. Toisaalta vielä vastuuttomampaa on huutelu ja hurskastelu ilman uusia ehdotuksia. Kansantaloutemme ongelmat eivät poistu huutelulla mihinkään.  

Kirkon tehtävä on puolustaa heikkoja. Siitä oli kyse myös barrikadien papeilla. Oikeudenmukaista olisi se, että talkoisiin osallistuisimme erityisesti me, työssäkäyvät, mutta tässäkin vedettiin karille. Nyt odotellaan lakimuutoksia. Asian ydintä ei joka tapauksessa saa unohtaa. Ongelmamme – varsinkin diakonia- ja sosiaalitoimistoissa – ovat entistä suurempia, ellei jotakin tehdä pikaisesti. Huutelun jälkeen tarvitaan ideoita.

Mitä sitten kävi esimerkkitarinan organisaatiolle? Eniten ehdotuksia saaneita toimintoja todella lakkautettiin ja uusia järjestelyitä tehtiin. Mukavaa se ei ollut, mutta laiva saatiin lopulta porukalla käännettyä. Leikkaus- ja uudistuslista on edelleen olemassa, mutta nyt sitä voidaan jo toteuttaa harkiten ja ajan kanssa.

Mistä sinä olet valmis luopumaan yhteisen hyvän eteen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti