Introverttien aika ei ole ohi

Tulen blogissani käsittelemään johtamisen erilaisia ismejä, julkisjohtamista ja -taloutta ja toisaalta myös sen suhdetta perinteiseen liikkeenjohtoon. Lisäksi minua kiinnostaa erilaisuuden johtaminen; eri persoonallisuustyyppien johtaminen, ikäjohtaminen ja monimuotoisuuden johtaminen.

Jo tässä vaiheessa uskallan sanoa, että kirjoitukset tulevat välillä harhailemaan kauaskin näistä aihepiireistä.

Aloitan blogini kirjoituksellani, joka julkaistiin Talouselämä-lehdessä viime viikolla.

Introverttien aika ei ole ohi

Talouselämä-lehdessä (7.8.2015) oli artikkeli 100 suurimmasta it-yrityksestä. Jutussa kerrottiin, miten ”ujon it-nörtin aika on ohi”, ja nyt etsitään ”sosiaalisesti lahjakasta, tietotekniikkaa ja liiketoimintaa tulkkaavaa moniosaajaa”. Sama ilmiö on nähtävissä myös muilla aloilla, joilla moniosaajia kaivataan entisten vahvojen substanssiosaajien tilalle.

Jutussa annetaan täysin vääristynyt kuva introverteista. Digian henkilöstöjohtaja Tuula Haataja kommentoi, että ”introvertteja koodareita tarvitaan koko ajan vähemmän. Tärkeämpää on tulla toimeen tiimissä ja asiakkaiden kanssa”. Mikäli Haataja todella seisoo ajatuksensa takana, on Digia jättänyt käyttämättä merkittävän osaamispotentiaalin. Kommentti on raaka yleistys vanhasta käsityksestä liittyen introverttiin persoonallisuuteen.

Koodarit ovat usein introvertteja. Työtehtävät, joissa vaaditaan pitkäkestoista tarkkuutta ja syventymistä, ovat introverttien taivas. Mutta introverteista löytyy myös huippuluennoitsijoita, maailmanluokan johtajia ja poptähtiä. Introvertit eivät ole sosiaalisesti lahjattomampia kuin ekstrovertit, ja on väärin rinnastaa termit introversio ja ujous.

Introvertti voimaantuu saadessaan työskennellä välillä yksin, syventyen rauhassa työhönsä. Introvertit toimivat parhaiten ryhmätilanteissa, joissa tehtävänanto on toimitettu etukäteen, ja heillä on ollut mahdollisuus pohtia omia näkemyksiään ja ideoitaan ennakkoon. Tämän jälkeen innovointi ja ideoiden törmäyttäminen ryhmätyötilanteessa tuottaa vähintäänkin yhtä hyvän lopputuloksen – joidenkin tutkimusten mukaan jopa paremman – kuin ryhmätyöskentely, johon ei ole voinut valmistautua tai johon on osallistunut ainoastaan ekstrovertteja.

Introverteissa työntekijöissä on merkittävä voimavara, jota ei ole osattu käyttää. Työskentelyolosuhteet on luotu erityisesti ekstrovertteja ajatellen, ja moni rekrytoija on retkahtanut supliikkiin ”sosiaaliseen lahjakkuuteen”, jolla ei ole ollut alalle vaadittavaa syväosaamista. Introvertti voi siis olla sosiaalisesti lahjakas, hyvä tiimityöskentelijä ja vahva substanssiosaaja, mutta hänellä tulee olla mahdollisuus työskennellä välillä yksin ja ladata akkuja omassa rauhassaan vapaa-ajallaan.

Joidenkin arvioiden mukaan väestöstä noin neljäsosa on introvertteja. Suomessa osuus lienee suurempi. Ekstroverttien luvatussa maassa Yhdysvalloissa on vähitellen herätty introversion voimaan. Kunpa täällä introversion kehdossakin osattaisiin hyödyntää kansamme merkittävä potentiaali.

Itse rekrytoisin mieluummin introvertin huippukoodarin, joka luennoi mielellään osaamisalueestaan ja osaa kuunnella ja keskustella asiakkaan tarpeista luoden niihin uusia ratkaisumalleja kuin työntekijän, jolla on ”sujuva supliikki”, mutta jolta syvällinen teknologiaosaaminen puuttuu ja jolle asiakkaan kuunteleminen ei ole luontevaa. Artikkelissa kuulutettu liiketoimintaosaaminen tuskin korreloi vahvasti persoonallisuustyypin kanssa.

Vanha viisaus pätee edelleen: meitä kaikkia tarvitaan. Erilaisuus synnyttää uutta.